tiistai 12. helmikuuta 2013

Hernekeittoa ja laskiasipullia

Moi!
Laskiaista vietetään ja mäkeekin on päästävä. Luisteluratakin taitanee olla mutta voi olla että jääpi väliin kun Kalakukkojen kaapunkiin on pitkä matka ja oma pikkupläntti pitäs taas aurata. Savon viäntäminen ei multa oikee onnistu kun olen muuttanut tänne maalaisseudulle jokin aika sitten. Ostettiin maatilkku tiloine päivinee täältä savonsyvämestä isäni ja hänen vaimonsa ja hänen tyttärensä kanssa. 

Hernerokkaa uusiomummi Tuittupää on keittänyt ison kattilallisen (Tuittu on mitä ystävällisin immeinen maan päällä, mut tää on semmosta perhetsoukkia vaa). Hernerokkaa NAM! Miesväelle rokka ainakin maistuupi, Keke uusiopappa syä sitä monta lautasellista, myö vaa muut ihmetellää et miten sen maha kestää???. Laskiaispullat maistuivat ja sunnuntaina paistettiin omassa pihassa muurinpohjalettuja. Kyllä lapsista on kivaa tää maalaismaisema ja elukat.  Eipä sitä tiiä vai piipahtaisin tänne myöhemmin kertomaan laskiaisen kuulumisia. 

Pikkasen vielä on kerrottavaa ennenkuin isompia lapsia nukkumaan pistetää, pikkuinen on jo unten mailla. Olipa tänää touhukas päivä. Laskettii mäkeä vanhoilla apulanta pusseilla, pulkilla, liukureilla, rattikelkoilla ja oli meillä jäällä napakelkkakin. Pienempi ei tohtinut vielä mennä yksinään mäkeen ja istui aikuisen sylissä laskiessa, parempi niin ettei haavereita satu. Nauru maittoi kokopäivän meillä kaikilla. Mukavaaha se on ku on mukavaa. Illalla syötii vielä pyttäriä mutta isäni pisti vielä pari lautasellista hernekeittoa, mitenkähä se Tuittu uusiomummi uskaltaa samaa huoneeseen mennä hänen kanssaa sillä siellä voi olla hiuka apulantaa ilmassa, mahastahan se on kiinni että kestääkö??

Kurja kun meijän kamera teki kepposet ja ei nii yhtää kuvaa koko laskiaisesta, tosi harmi melkein itkunpaikka. Johan se teki ennen jouluu tenät ja kuvat on sen näkösii et ovat kuin jostaki usvamaasta. Nyt se ei enää pelitä sitäkää vertaa. Tarvinee tännekin editoida joskus joitakin kuvia kun ennättääpi. En haluisperheestä lähikuvii tänne laittaa mutta katotaa ny. Pitäis varmaa ostaa jokin kamera, on mulla kyllä kännykässä kamera muttei ne kaksisia oo. Nyt vaan kun remonttia edellee tehää niin raha tiukalla ja onhan tota pankkilainaakin vielä aika rutkasti. Kamerat eivät tietysti tänä päivänä enää maltaita maksa mutta siltikin kun on kaikenlaista muutaki hankittavaa. Monta suuta on ruokittavana ja eläimille kanssa pitänee löytyä apetta. Onhan tietysti nuo isovanhemmat ja ýhessähän me kaikkea hankitaan mutta siltikin kun raha ei puussa ihan kasva. Lapsillehan se on hyväkii etteivät totu siihen et kaikki saahaan mitä halutaan ja tyytyvät vähempää. Aikaa meillä on lapsille yllinkyllin ja sylihoitoa riittämiin. Sanoisin et onnellinen on lapsuus heillä. Onnellinen oon itseki ja kaikki me ollaan sitä. Lapsethan on rikkaus ja rakkaus.

Terveisin Katri ja perhe 

ps. taidan hiukan matkia yhtä blogia missä olen lukijana ja laittaa musaa mukaan hiukan värittämään postausta:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti